Lommooooo

Lauantaina 7.3. lahdimme matkaan kohti Little Corn Islandia. Matka sujui aivan hurjan hyvin: bussissa oli tilaa, lentojen lahtoselvitykset etenivat jouhevasti ja paasimme saarelle hyvissa ajoin ennen auringonlaskua, hyvilla mielin. Hotellikin oli parempi, mita odotettiin!

No ei. Luulitteko jo oikeasti?

Juttuhan meni niin, etta aloitettiin loma lahtemalla torstaina Hanneriikan ja Johannan kera pippaloimaan Cafe Artesanokseen. Tavoitteena ei tietenkaan ollut hankkia minkaanlaista humalatilaa, vaan nautiskella kevyesti seka tyylikkaasti baarin drinksuja... Eli notkuimme tiskilla (kun muualla ei ollut tilaa) koko illan, ja tilasimme kilpaa halpoja drinksuja. Aloitin ottamalla seksia rannalla (sex on the beach), jonka jalkeen tuli orgasmi (orgasmo, paras drinkki siella!). Naita seurasi Artesanos martini, apple martini seka macua. Viisi drinkkia ei ole viela paljon, mutta jos viinapaa on lahes nollaantunut reissun aikana, niin... yllattaen jouduin jopa kaymaan morjenstamassa paikan bañoa. Ei siina, hyvat pileet oli. Paastiin kotiinkin ihan ihmisten aikaan, eli ei tiedeta moneltako. Viimeisin muistikuva kertoo Jenskasta, joka istuu sangyn laidalla laulamassa niin, etta raejuusto lentelee suupielista.

Tietenkin jokainen itseaan kunnioittava reissaaja hankkii hyvat unet ennen lahtoaamua, kuten mekin: kello tilipatti siina kuuen kinkamilla. Herattiin yllattavan sirkeina (tai sitten oltiin viela lievasti humalikkoja), ja paastiin jopa bussiin kohti Managuaa. Bussissa pohdiskeltiin, etta kuinkahan rankasti lemuttiin viihteelta, kun lahtiessa halattiin mammaa ja tyttoa... ja muistettiin myos, etta unohdettiin kaksi olutta pakkaseen. Kiva yllari. Jenni myos huomasi matkalla, etta hanella ei ole matkapahoinvointilaakkeita! Eika edessa ollutkaan kuin a) lentomatka ja b) lauttamatka! Minullakin jo nousi hieman pala kurkkuun bussimatkan aikana, joten iski lieva panniikki apoteekin loytamisen suhteen. Paatettiin, etta Managuan lentokentalla on oltava apoteekki, ja olihan siella onneksi.

Lentokentallakaan ei kaikki mennyt iiihan napanderiin. Kukaan ei nimittain ollut kertonut meille, etta Corninkin lennoille on matkatavaroissa painoraja (NO OKEI, oli se niissa lippujen ehdoissa jossain pienella prantattyna...) Meidan rinkoissa oli yhteensa kolme kiloa liikaa, joten jouduttiin poistumaan jonosta ja tyhjentamaan rinkkoja hiemaisen. Jono seisoi ja odotti. Hiki valui ja vatsa heitti kuperkeikkaa. Paiskottiin surutta menemaan noin kuusi purkkia pilttia (joo, vararavintoa) ja kasidesi ja... saatiin pois kolme kiloa. Jotkut matkustajistakin punnittiin, ja arveltiin sen johtuvan siita, etta isompaan koneeseen pistettiin ne pulskimmat tapaukset (no, ainakin eras amatsooni pistettiin eri koneeseen kuin meidat, sehan luonnollisestikin vahvisti meidan teorian). Niin, se kone. Oletteko ikina lentaneet 12-paikkaisessa pienkoneessa niin, etta krapula alkaa todenteolla iskea lennon alkuvaiheessa? Tuleeko teillekin irrationaalisia pelkotiloja krapulassa? Meinasi kylla lentaa george jossain vaiheessa.

Kone pysyi ilmassa, siita pointsit kotiin. Kylla me jossain vaiheessa taidettiin lentaa jonkun myrskypilven lapi ja turbulenssia: oli. Onneksi lento kesti vain tunnin. Laskeutuminen oli itse asiassa sulavampaa, kuin isommilla koneilla! Tassa vaiheessa ajateltiin, etta pahin on jo takanapain. Vaan eipa tytot aavistaneet, millainen lauttamatkasta tulisi... Se lautta oli iso moottorivene, "ferry", jossa oli penkkeja ja katos. Saimme jalkikateen kuulla, etta se paasi meidan reissulla ekaa kertaa Big Cornilta Little Cornille asti. NICE! Eras mies myos kertoi, etta lautta oli ylilastissa. NICE! Aallokko oli nimittain aivan valtavan kova. Vene pomppi parhaimmillaan pari metria ilmaan, tumpsahtaen aina takaisin aallonpohjaan. Se oli aluksi hauskaa kuin huvipuistossa konsonaan, mutta sitten alkoi tulla roiskeita laitojen yli. Eika ne olleet mitaan pienia roiskeita, vaan suolavetta amparikaupalla! Minulla oli kangaskassissa muun muassa lentoliput, rahat ja kamera, joten alkoi pikkuisen iskea panniikki. Oltiin lapimarkia, ja minua ainakin palelsi aivan hulluna. Tunti sita kesti, ja kun vihdoin paastiin pienelle Cornille, oli aurinko jo laskemassa.

Seurattiin erasta pariskuntaa lapi pimean viidakon, koska heilla oli kartta. Mentiin ihan ensimmaisena siihen majapaikkaan, josta oltiin varattu mokki. Se naytti kauhealta, varsinkin siina vaiheessa, kun oli marka, vasytti ja palelsi. Huoneessa oli kaksi sankya, ei mitaan muuta. Ei edes tuolia, mille laskea tavaroita. Kaannyttiin kannoillamme, ja kaveltin viisi metria viereiseen majapaikkaan (niita oli kolme vierekkain: Elsa´s place, Cool Spot ja Sunrise Paradise) Sunrise Paradiseen. Se oli noista kolmesta vaihtoehdosta kallein, mutta silloin vaikutti parhaimmalta, koska siella oli sentaan oma suihku ja vessa. Saatiin hiemaisen siistiydyttya ja suorittiin naapuriin Cool Spotiin illalliselle. Tilasin kanaa, ja ruokailu sujuikin varsin leppoisissa tunnelmissa siihen saakka, kunnes kissa yhtakkia nappasi puoliksi syodyn kanan lautaseltani! Olisin valehtelematta voinut kuristaa sen katin! Seuraavina paivina annoin sille aina aikamoiset lahdot, taisi muut asiakkaat vahan ihmetella... Minun ruokiahan ei kissat varastele!

Seuraavana aamuna nautittiin aamiaista Cool Spotissa pienessa banbukatoksessa aivan meren rannalla ja katseltiin Karibialle <3 Saaren silla puolella tuuli vaan todella kovaa, eika se valilla ollut kauhean miellyttavaa. Saatiin myohemmin kuulla, etta siella oli nyt epatavallisen tuulista. Niinpa tietysti! Aamiaisen jalkeen mentiin ottamaan aurinkoa. Yhdessa vaiheessa havahduin siihen, etta joku honkaisi raadonhajuisen henkayksen suoraan naamalleni. Hetken jo ihmettelin, etta kyllapas Jenskalla on jaanyt hampaat pesematta tana aamuna, mutta se olikin KOIRA, joka oli tullut ihan naaman viereen nukkumaan. Ihania elaimia... Eika siina viela kaikki. Makasin mahallani lukemassa, kun yhtakkia jostain polahtaa paikalle nicalainen pikkutytto arsyttavasti soivan muovijunan kanssa ja istuu minun selan paalle. Jenskan ilme oli aika priceless, kun se kersa vaan olla torotti siina selassa. Vaan eipa aikaakaan, kun se tytto siirtyi istumaan Jenskan selan paalle. Joo-o. Kissoja, koiria, lapsia.

Kaytiin myos meressa uipottelemassa, oli ihanan lamminta vetta ja melkoiset aallot. Huvitin itseani makaamalla rannalla mahallani ja kaivamalla valtavaa kuoppaa, joka tayttyi aina vedella. Pienta taantumista havaittavissa paratiisissa? Uimisen jalkeen makailin riippumatossa kuunnellen musiikkia ja ihastellen varpaitani (!), kun se sama kersa tuli siihen. No, se vaan kipusi siihen riippumattoon mun viereen ja lykkasi nallensa rintani paalle kertoen, etta mina olen nyt sen aiti. Ahaa. Olisin halunnut kertoa, etta Henna-tati on nyt saanut vahan yliannostuksen lapsista, etta josko se vaikka kipittaisi etsimaan jonkun muun aidin lapselleen. Tytto alkoi kiskoa kuulokkeita korvistani, kuunteli hetken musiikkia ja alkoi sitten vakivaltaisesti tunkea nappeja takaisin korviini. Kiitos.

Tykkasin kylla eraista toisista lapsista, nimittain sellaisista kahdesta tyypista, jotka kaupittelivat rannoilla joka paiva tuoretta kookos-/kanelileipaa! Oli muuten sellaista herkkua, etta!

Ensimmainen paiva paratiisissa hujahti nopeasti, vaikka tajuttiinkin jo siina vaiheessa, etta siella saattaa tulla aika tylsaa viikossa, kun ei edes voinut snorklata tuulen takia. Onnistuin myos polttamaan ekan paivan aikana perspakarani niin pahasti, etta tunsin sen kylla seuraavina paivina istuessani...

JATKUNEE...