Paluu Lagunalle

Ensimmäiset onnelliset aloittivat lomansa torstaina, ja kyseessähän emme olleet me, vaan Kaisa ja Suvi. Oma loma lähestyy onneksi kovaa vauhtia, enää KOLME päivää harkkaa! Huominen ja keskiviikko menevätkin avustuksia jakaessa sekä omalla harkkapaikalla, että Jennin harkkapaikassa.

Niin, SUURKIITOKSET KAIKILLE RAHAA LAHJOITTANEILLE! Avustuskassaan kilahti kaikenkaikkiaan 96€, mikä on aivan julmetun paljon valuuttaa tässä maassa! Ostettiin tänään 20 pussia, joissa kussakin on riisiä, papuja, sokeria, öljyä, vessapaperia ja maitovehnäjuomaa. Lisäksi ostettiin (Sannan toivomuksesta) eräänlaisia pehmeitä keksejä, jotka sisältävät runsaasti rautaa ja B -vitamiinia. Lapsille vähän jotakin hyvää. Aiotaan myös ostaa kengät eräälle nuorelle pojalle, joka kerjää aina supermatagalpan edessä ilman jalkineita. Kaksikymmentä perhettä sekä tämä nuori poika kiittäisivät teitä varmasti kovasti!

Päänsärkyynkin löytyi viime viikolla syy: särky siirtyi sinne, mihin ei missään tapauksessa olisi saanut alkaa juilia tässä maassa... HAMPAASEEN! Tarkemmin sanottuna viisaudenhampaaseen. Onneksi kipu asettui muutamassa päivässä, joten ei tarvinnut hankkiutua Meksikoon hammaslääkäriin... vaikka tokkopa siellä sen turvallisempaa olisi.

Viikonloppuna rentouduttiin Jennin kanssa kahdestaan Laguna de Apoyolla, samassa paikassa, missä käytiin aiemmin porukalla. Se on vaan niin mahtava paikka! Omistaja Ann otti meidät taas todella lämpimästi vastaan. Vitsailtiin siinä sitten, että tultiin pelkästään sen mahtavan brownie -jälkkärin takia, jolloin Ann pahoitteli, että sitä oli ollut juuri edellisiltana. Kuinka ollakaan sitä oli sittenkin seuraavana iltana tarjolla, ihan vaan meidän takia! Mahtava palvelu. Tutustuttiin myös Annin sisaren/veljentyttöön Lisaan, joka viettää paria välikuukautta tätinsä paikassa. Hän on myös Kanadasta kotoisin. En pistäisi pahakseni, vaikka minullakin olisi tuollainen sukulainen, joka omistaisi palan paratiisia... Lisa lupasi tulla vielä joskus käymään Suomessa. Toivottavasti ei jää pelkäksi lupaukseksi! Siellä oli ihanan rauhallista olla, sillä koko paikassa oli vaan muutama turistipariskunta. Me saatiin koko dormi itsellemme! Ann vitsailikin, että voidaan olla kuin ”Goldilocksit” ja hyppiä sängyltä toiselle koko yön... Harjoiteltiin siellä myös käyttämään uusia snorkkeleita ja uimalaseja. Jenniltä tulikin jälleen viikonlopun viisaus, kun hän sukeltaessaan pelkkien lasien kanssa totesi: ”Mun on tosi vaikee hengittää tuolla veden alla”.

Jep.

Lauantaina Cornille. Lauantaina. Lauantaina. Muutama päivä. JAKSAA JAKSAA!