Kiivettiin siis eilen Cerro Apantelle, ihan Kaisan ja Suvin kämpän vierellä sijaitsevalle vuorelle, joka on luonnonpuisto. Varattiin koko ryhmälle opas Matagalpa Toursista, joka järjesti myös kuljetuksen vuoren ”juurelle”. Maksoi 12$ per nenä, ei hirveän paha Matkustettiin sitten kiikkerällä auton lavalla sinne. Välillä tuntui, että putoaa kokonaan kyydistä, kun mäet muuttuivat lähes pystysuoriksi! Itse vuorelle kipuaminen oli melko rankkaa, mutta oli ihana saada vähän liikuntaa pitkästä aikaa.
Matkalla nähtiin kaikkea hienoa, kuten liaaneja (olisi tehnyt mieli vetää pienet Tarzanit), upeita perhosia, oravia ja erikoisia kasveja. Opas selitti luonnonpuistosta, Matagalpasta ja Nicaraguasta kaikenlaista. Hän puhui kyllä pelkkää espanjaa, mutta onneksi Kaisa tulkkasi niitä asioita, joita me muut ei ihan tajuttu. Välietappina oli paikka, josta näki koko Matagalpan ja sitä ympäröivät vuoret. Harmitti taas se, ettei kameralla saa vangittua sitä maisemaa. Jatkoimme matkaa vielä hieman ylöspäin, ja huipulla meitä odotti pieni tönö sekä Matagalpan radiomastot. Tönön pihalla käyskenteli kanoja, kukko ja pikkuruisia titititititipuja! Maisemat sieltä olivat henkeä salpaavat. Nämä on taas niitä asioita, joita ei voi kirjoittamalla kuvailla.
Laskeutumisen luulisi olevan helppo nakki, mutta mitä vielä: piti edetä varovasti, kivet pyörivät kengänpohjien alla ja monet meistä liukastuivat (kyllä, minä useaan otteeseen) ja pottuvarpaat alkoivat olla aika muusina. Selvittiin kuitenkin hengissä takaisin alas, kuten huomaatte. Alhaalla oli naisia ja lapsia pienen joen rannalla pesemässä pyykkiä. Pyykit oli levitelty pensaisiin kuivumaan. Tuli jotenkin hassu olo, kun muisti sen, miten kotona aina väännetään siitä, kuka vie pyykit yläkerran pyykkitupaan...
Oli ihanaa päästä kotiin ja kylmään suihkuun. Nyt se suihkun kylmyys ei edes haitannut niin paljon. Tuntui luksukselta, kun oli puhdas tukka ja RIPSIVÄRIÄ. Miettikää. Aika isolleen on tytöt pistäneet! Tämä sen takia, että illalla oli Hanneriikan synttärit. Lähdettiin sitten hyvissä ajoin keskustaan, koska piti päästä hieman datailemaan. Onneksi löytyi sellainen paikka, missä sai oman koneen verkkoon. Kuvien siirtäminen on silti hidasta!
Ensimmäinen espanjantunti oli aivan kauhea! En osannut sanoa melkein mitään, toistelin vain samoja sanoja koko ajan ja jumitin. Tuntui, ettei muistanut edes niitä vähiä sanoja, mitä osaa. Opettaja oli kuitenkin tosi mukava nuori nainen, joka näytti huomaavan sen, että jännitän puhumista. Ensi kerralla on luultavasti jo paljon helpompaa. Tänään olen kuitenkin puhunut paljon rohkeammin: näytin kuvia Cristianille ja Cristinalle sekä selitin tietty espanjaksi, minkä osasin, shoppaillessa kysyin hintoja ja kokoja yms.
Tulikin tässä yhtäkkiä mieleen muutamia irrallisia asioita. Nimittäin se, että näin viime yönä unta, että joku tuli meidän huoneeseen. Pomppasin sitten oikeasti puoliksi pystyyn sängyssä ja huusin ”HERRANJUMALA!”. Jenni oli pikkuisen säikähtänyt, mutta luullut ensiksi, että olen muistanut unohtaneeni jotain tärkeää Suomeen :D Toinen juttu oli se, että meiltä lähtee asunto alta 31.7., mikä on vähän ikävää. Vuokraisäntä muuttaa siihen itse kai... Toisaalta se kämppä on todella mahtava, hyvällä paikalla ja muuta, mutta toisaalta siinä on niin kallis vesi. Keväällä pitää alkaa katsastella uutta kaksiota keskustasta.
Niin, käytiin vielä illalla syömässä Hanneriikan synttäreiden kunniaksi ravintolassa nimeltä Casa Grande (kai). Ruoka oli ihan hyvää, eikä ainakaan hinnalla pilattu. Taisi minun annos + pullo Victoria -olutta maksaa 100 c$, eli jotain 3,5€. Muuten täällä tulee syötyä tosi vähän, koska kuumuuden takia ei yksinkertaisesti ole nälkä. Illalla yleensä alkaa vasta vatsa kurnia. Vatsavaivoja ei ole vielä kenellekään tullut, mutta eiköhän ensimmäinen uhri ilmesty tuossa pikku hiljaa. Meille on sanottu, että myös kämppis saa olla pois töistä, mikäli toinen sairastuu vatsatautiin. Siinä ei kuulemma pysty sitten edes kunnolla pitämään huolta omasta nestetasapainostaan. Wohoo.
Tänään alkoi siis harkat meillä kaikilla. Jenni lähti Vikin kyydissä vaille yhdeksän Familias Especialesille, jossa myös Johanna harjoittelee. Mentiin kymmeneksi toimistolle Suvin kanssa (Hanneriikkahan asuu siellä, joten oli jo valmiiksi), josta lähdettiin kahvitauon jälkeen (Viki juo paaaaaljon kahvia, sopii mulle!) kohti aliravittujen lasten yksikköä. Sinne pitää mennä "vaarallisen" mercadon eli torin läpi, joten Suvi käyttänee bussia tai taksia liikkumiseen. Se oli paikkana kivanoloinen, vaikka tietenkin todella karu. Lapset olivat niiiin suloisia! Yksi nauroi minulle, kun taas toinen alkoi parkumaan, minkä keuhkoistaan sai. YLLÄRI :D Suvi jäi hieman hämmentyneenä sinne, kun lähdettiin Vikin ja Hanneriikan kanssa jatkamaan matkaa kohti SOS Centro Socialia, missä sijaitsee meidän harkan "päämaja". Pomo kertoili tulevasta harjoittelusta espanjaksi, ja Viki tietty tulkkasi meille sen, mitä ei tajuttu. Yllättävän paljon minäkin siitä ymmärsin! Jotkut puhuvat vaan niin pirun nopeasti ja sitten ei kehtaa pyytää toistamaan... Päästään siis maanantaina käymään läpi kaikki kuusi barriota, joista voidaan valita itsellemme mieluisimmat alueet. Samaan ei tietty saada mennä. Barriot eivät luultavasti sijaitse lähellä meitä, joten mennään bussilla/taksilla. Jokaisessa barriossa on myös oma "päämajansa", joten ei käydä SOS Centrolla kuin silloin, kun barrioiden työntekijöillä on koulutusta tms. Tänään vietettiin 30min harkassa eli varsinainen harkka alkaa maanantaina. Jäi ihan hyvä fiilis käynnistä, vaikka työnkuva ei vieläkään ihan selvinnyt. tehdään ainakin kotikäyntejä, mikä on tietysti sosionomiopintojen kannalta hyvä asia.
Koska työt loppuivat meillä niin aikaisin, lähdettiin Hanneriikan kanssa pienelle shoppailureissulle. Matagalpa on pullollaan juuri meikeläisen tyylisiä rätei ja lumpui! Ihania hippivaatteita (itse asiassa näin aika monta Suvenkin tyylistä ;)) Ostinkin kaksi toppia, hintaan noin 115-130 c$, mikä vastaa noin 4-4,5€ (las ropas bonitas!), jonka jälkeen lähdin käymään kotona kahvilla. Kämpässä ei ollut sähköjä, mutta onneksi liesi toimii kaasulla. Päätin sitten pesaista hieman pyykkiä, kun kerta oli luppoaikaa. Onhan se melko mielenkiintoista jynssäämistä, sellaista pyykkilaudan tyylistä alustaa vasten. Saattaapi olla, että ei enää viitsi moniakaan näistä vaatteista Suomeen tuoda... Enkä edes halua ajatella sitä, miten paljon niihin jää pesuainetta. Olen kuitenkin ollut Ahkera-Liisa tänään ;)
Nyt sitten odottelen Jenniä, joka pääsee vasta viideltä. Kello on 15:10 paikallista aikaa, aurinko vähän paistaa, vaikka äsken tulikin kiva pikku vesikuuro. Kosteaa: on. Leónissa tulee olemaan aika lämmintä vissinkin. Lähdetään sinne huomenna aamulla klo 6 ja takaisin sieltä lähdetään sunnuntaina klo 15. Nyt vaan toivotaan, ettei kukaan sairastu... Itsellä kiertää ihan vähän mahassa, mutta se saattaa olla nälkää. Olen tässä aamupalalla pärjännyt ihan hyvin :S Kun Jenni pääsee harkasta, mennään varmaan Picoteoon syömään jotain päivällistä.
Monet varmaankin miettivät siellä, että mitenkä ollaan tultu toimeen, kun ollaan kuitenkin oltu näin tiiviisti yhdessä. No, eilen tuli pientä ärsyyntymistä puolin ja toisin, mutta selvitettiin asiat puhumalla suoraan. Onneksi on nämä harkkapäivät, niin ei olla yhdessä ihan 24/7. On myös kivaa, että tullaan kaikki 6 harjottelijaa toimeen keskenämme, ja halutaankin tehdä retkiä yhdessä! Leónissakin yritetään saada joku 6 hengen dormi, että päästäisiin mahdollisimman halvalla majoituksen suhteen.
Perskutti, kun mahassa möyryää. VOI RÄKÄ!
Heippa! Nyt vasta löysin tämän sinun blogisi. Toivottavasti ehdin kevään aikana sitä seurata, vaikka melkoista kiirettä on kohta koulun kanssa luvassa! ..jokos se supermercado on löytynyt? Meillä ainakin oli Palí aluksi ihan hukassa, kun ei tajuttu, että se on siellä katedralin toisella puolella. :) sitten kun se asemakaava hieman aukeaa, niin selitäpäs minulle, että missä päin se teidän kämppänne oikein on? Oikein hauskaa lom.. *köh* harjoittelua ja terveisiä muillekin tytöille!
VastaaPoista