Aloitin virallisen matkablogini jo livejournalissa, mutta aion nyt päivittää matkaa tännekin. Siirrän nyt kaksi edellistä tekstiäni livejournalista, jotta kaikki pysyvät matkassa alusta saakka!
22.12.2008 kirjoitin:
Notta mitäs minä sinne oikein lähden palloilemaan? Harjoitteluun. Sillä aikaa, kun luokkatoverit hikoilee pakollisessa vanhustyön harkassa Suomessa, minä ja Jenni tehdään asiakastyön vapaavalintainen harjoittelu. Se ei itsessään kestä ihan niin kauaa, mitä siellä ollaan, joten tehdään lisäksi erilaisia projektiopintoja yms. (Harkkaa on 9.1. - 5.3.) Meidän lisäksi siellä tulee samaan aikaan olemaan neljä muuta opiskelijaa harjoittelussa JAMKista: kaksi toimintaterapeuttia ja kaksi fyssaria. Viimeisten tietojen perusteella minä olen samassa harkkapaikassa Hanneriikan (toimintat.) kanssa.
Aloitetaan matka jo sunnuntaina 4.1., kun Jennin poikaystävä Tuomo ajaa meidät Helsinki-Vantaalle. Lento lähtee klo 6.40 (kai, minulla ei ole edes omaa lippuani, se kun on Jennillä). Lennellään Amsterdamin ja Houstonin kautta Nicaraguan pääkaupunkiin Managuaan, jossa Päivikki on meitä vastassa. Päivikki on suomalainen sairaanhoitaja, joka on asunut Nicassa jo parikymmentä vuotta. Hänen vastuullaan on yleensä kaikkien harjoitteluun liittyvien asioiden järjestely sekä harjoittelijoista huolen pitäminen kokonaisvaltaisesti. Yövytään Päivikin kanssa Managuassa, ja ajetaan seuraavana päivänä Matagalpaan, joka on siis 130km Managuasta pohjoiseen.
Harjoittelupaikat varmistui aivan äskettäin: menen SOS Centro Socialiin, joka kuuluu kansainväliseen SOS-järjestöön. SOS-toiminta on aloitettu Nicaraguassa jo vuonna 1973. Matagalpassa on SOS -lapsikylä- ja päiväkotitoimintaa. Lisäksi Centro Social SOS de Matagalpa järjestää kursseja ja koulutusta vanhemmille, erityisesti äideille. Omasta työnkuvastani tiedän sen verran nyt, että se on barriotyötä (barrio=kaupunginosa) vähävaraisten äitien ja lasten parissa. Työ kuulostaa tosi mielenkiintoiselta, ja odotankin saavani siitä paljon irti! Jennille osoitettiin harkkapaikka Familias Especialesista, jossa autetaan vammaisia lapsia ja heidän vanhempiaan eri tavoin, sekä moniammatillisesti. Paikka ei ole täysin Jennille "sopiva", koska meillä ei ole kokemusta/opintoja vammaisten lasten parissa toimimisesta. Toivotaan, että Jenni saisi tehdä siellä jotakin sellaista työtä, joka vastaisi enemmän sosiokulttuurisen opintojamme...
Asutaan Matagalpassa Doña Cristinan luona. Käsittääkseni hänellä olisi tytär ja koira... En vielä tiedä, asutaanko sitten samassa huoneessa Jennin kanssa vai miten, mutta vuokra tulee olemaan 100$/kk. Ei paha, ei! Onneksi ei tarvitse maksaa vuokraa Suomen kämpästä, koska Joni asuu vielä minun reissuni ajan meillä.
Reissun loppuun sijoittuu melkoisen pitkä loma, jonka aikana olisi tarkoitus matkustella hieman Väli-Amerikassa! Ainakin Corn Islandille mennään löhöämään! Suunniteltiin myös alustavasti, että käväistään Guatemalassa, Hondurasissa ja... Olisihan nuo Caymansaaret ja Jamaicakin "melko" lähellä ;)
Panniikki iski vasta äsken! Suurin osa asioista on jo hoidettu, mutta itse suurin murheenkryyni, pakkaamisruljanssi on luonnollisestikin vielä edessä. VIHAAN PAKKAAMISTA! Lisäksi olisi ostettava t-paitoja, caprit, pari pitkähihaista... Juuri ennen uutta vuotta aloitan sen malarialääkityksenkin, joten saattaa olla aikamoisia olotiloja uuden vuoden kunniaksi. Aloitan ensi viikolla myös karoteenitabletit, jos ne vaikka auttaisivat suojaamaan hiukan ihoa. Pelkään pahoin, että kaikesta aurinkorasvalla läträämisestä ja lierihatuista huolimatta onnistun polttamaan naamani ja pahentamaan couperosaa entisestään... Mutta ei mahda mitään, on se sen arvoista!
1.1.2009 kirjoitin:
Voisin tässä alkuun kertoa espanjankielentaidostani:
Sitä ei ole.
Sehän olisi ollut suotavaa, että olisin aktiivisesti opiskellut Nicaa varten. Käytiin Jennin kanssa kesällä kaksi kurssia, ja aloitettiinkin espanja kolmosta tuossa syksyllä, mutta sitten olosuhteet pakottivat lopettamaan kurssin kesken. En olisi yksinkertaisesti jaksanut kaiken muun ohella, koska teki jo tiukkaa selviytyä kunnialla kaikista noista muista kouluhommista. Päätettiin sitten, että kyllä se kieli siellä karttuu ja tarttuu. Nyt epäilyttää hieman tuo päätös... Meillä on siellä yksityistä espanjanopetusta, joten ehkä se hieman auttaa. Olen ihan vähän yrittänyt itseopiskella esimerkiksi Ylen verkkokurssisivujen avulla, mutta keskittymiskyky on kyllä niin malo.
Aloitin pakkaamisen toissailtana heittämällä noin puolet vaatekaapin sisällöstä isoon matkalaukkuun. Huomenna aion karsia sieltä pois noin puolet ja ylihuomenna vielä yksi neljäsosan. Niin se homma etenee! Melkein kaikki tarvittavat on jo ostettu, paitsi tajusin, etten omista esimerkiksi taskulamppua. Pokkareitakin olisi ostettava, sillä MINÄHÄN en selviä lukematta kolmea ja puolta kuukautta. Suklaata viedään tuliaisiksi, sitäkin pitäisi hommata. Kopioita lisää passeista ja muista papereista olisi otettava ja... Ai kaikki oli jo tehty? Niinpä. Saadaan viedä 2x23kg ruumassa ja käsimatkatavaroissa kymmenisen kiloa. Siinähän sitten sumplitaan, että onko pussillinen salmiakkia tärkeämpää kuin pari purkillista vitamiineja ja linimenttiä :D
Malarialääkkeistä sen verran, että otin sunnuntaina ensimmäisen tabun. Niitä otetaan siis kaksi kertaa viikossa (Heliopar). Maanantaina tuntui, ettei jalat kanna, eikä jaksa edes puhua. Tiistaina oli vieläkin kurjempi olo ja illalla nousi kuume. Keskiviikkona aamulla otin toisen napin, ja illalla olikin sitten kuumetta ihan kunnolla. En nyt sitten tiedä, että osuiko vaan se liikkeellä oleva flunssa kohdalle vai onko nuo sivuvaikutuksia. Toivottavasti olisi flunssa, sillä ei ole kivaa, jos olo on näin voipunut koko ajan.
Katsoin viimeyönä pimeää ja lumen peittämää järvenjäätä, hytisin -15 asteen pakkasessa ja tajusin, että kohta ollaan Nicassa! Lämpimässä, auringossa! Kyllä siinä piti rutistaa Jenniä ja kiljua hieman, vaikka eihän se kuumeelle hyvää tehnytkään ;)
Tällä hetkellä, 4.1.2009, tilanne on seuraava:
APUVA!
Lähdetään tuossa yhdeksän jälkeen ajelemaan Helsinkiin. Ei oikeastaan edes jännitä! Ainut, mikä vähän jänskättää, on tuo matkalaukkujen paino. Tuntuu, että ihan liikaa on tavaraa, vaikka olen yrittänyt pitää kaiken minimissä. Viimeinen päivä huipentui kyllä ihanasti: käytiin kävelemässä Jyväsjärven jäällä, aurinko paistoi, oli kirpsakka pakkanen... Nyt voi lähteä hyvällä mielellä, kun on edes vähän nähnyt oikeaa talvea! Ei kyllä taida tulla ikävä sitä, silti.
Nyt aloitan viimeisen pakkaussession ja sitten vain rentoudun leffojen parissa, iltaa odotellessa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti