Eilen illalla Jennin olo parani sen verran, etta uskallettiin lahtea syomaan Casa Grandeen, laheiseen ravintolaan. Hyvvee oli ruoka, jalleen kerran. Hieman taas arsytti se, etta ne pistavat sita suolaa oluttuoppien reunoille... ja se kun tuppaa siita valumaan sinne olueen HRRRRRHHH!
Aamulla nukuin aivan uskomattoman pitkaan! Ainakin kaheksaan! Jenni ol yrittanyt huhuilla minua varmaan n+1 kertaa, kun ei ollut tajunnut minun nukkuvan korvatulpat korvissa. Tulpat tulee kylla tarpeeseen, koska paikallinen aamukonsertti alkaa noin kolmelta aamulla, kun kukot alkavat kiekua. Sita seuraa kirkonkellojen kumina kuudelta, ja viimeistaan seitsaman jalkeen hedelmakauppiaan jollotus seka diskoauto, joka kertoo Supermatagalpa ▬putiikin kuumimmat tarjoukset noin viiden miljoonan desibelin voimalla.
Noh, lahdettiin sitten suunnitelmien mukaan Guanucan asemalle varttia vaille yhdeksitoista, josta oli tarkoitus jatkaa matkaa yhdessa tyttojen ja Minnan kanssa San Ramoniin Vikin luo. Mukaan oli tulossa myos suomalainen Jussi, johon Minna oli tutustunut Leonissa. Jennilla oli aamulla ollut hieman outo olo taas, mutta han paatti silti urheasti lahtea. Olimme paasseet jo bussiin odottamaan sen lahtoa, seisomapaikoilla jalleen, kun alkoi nayttaa silta, etta meidan kannattaisi sittenkin lahtea kotia kohti. Taisi olla ihan fiksu paatos, vaikka onkin harmi, ettei nyt nahda Vikin kotia ja tytarta Elinaa. Toivottavasti tuo Jennin tauti menisi akkia ohi... tosin minullakin on nyt vatsassa kumma olo. Ihan kuin joka tyontelisi pienia tikareita vatsaan! No, parempi sairastaa nyt, kuin lomalla.
Huomenna menen Cristianin kanssa kuntosalille klo 5.30. Teen treenin varmaan puoliksi unessa, mutta on se parempi kuin ei mittaan. Voi taas harkassa ottaa paivaunet lasten kanssa ;)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti