Matagalpa

Kaikkia varmasti kiinnostaa tietää, että minkälainen kaupunki tämä Matagalpa (tuttavallisesti savolaisittain ihan MATAKALAPA vaan...) oikein on. Kuvailemiseen ei itse asiassa tarvitse käyttää kovin kauaa aikaa, sillä ei tämä kovin mahtava metropoli ole. Viikolla täällä viihtyy ihan hyvin, mutta viikonloppuisin saattaa tulla aika pitkäksi, koska ei ole oikein mitään paikkoja, minne mennä. Siksi ollaankin nyt yritetty keksiä joka viikonlopulle reissu johonkin muualle, ettei tarvitsisi hohhailla täällä.

Matagalpa on vuonna 1862 perustettu kaupunki, joka sijaitsee 700m merenpinnan yläpuolella. Maasto hyvin jyrkästi vaihtelevaa, ja välillä kadut tuntuvat lähes pystysuorilta! Vaikka kaupunki tuntuu melko pieneltä, niin on täällä silti 130 000 asukasta. Keskustan lisäksi kaupunki levittäytyy eri barrioihin, joista Las Marias on minulle tutuin. Siellä siis sijaitsee harjoittelupaikkani, jonne pääsen kätevästi bussilla keskustasta. Matkaan menee noin 10 minuuttia ja maksaa vain 3,5 cordobaa (noin 13 senttiä). Jotkut barrioista ovat hyvin vaarallisia muun muassa ”jengien” takia, ja meitä onkin kielletty menemästä niihin. Ei kyllä olekaan mitään halua mennä sellaisiin paikkoihin hengailemaan... Guanucan markkina-aluettakin pidetään suhteellisen vaarallisena, mutta siellä ollaan käyty kyllä monesti, koska pohjoinen bussiasema sijaitsee siellä.

Itse kaupungin keskusta on nyt todella helppo hahmottaa, vaikka aluksi se tuntui ihan käsittämättömältä. Keskusta on tavallaan kahden puiston, Parque Morazánin ja Parque Rubén Daríon, välissä. Me asutaan Rubén Daríon lähellä, kun taas esimerkiksi Vikin toimisto sijaitsee lähellä Parque Morazánia. Puistojen välissä on matkaa ehkä joku kilometri, ei sitä väliä ainakaan kovin kauaa kävele.

Kaupungin kaksi pääkatua kulkevat puistolta toiselle. Kauppakadulla eli Avenida José Dolorese Estradalla sijaitsevat nimensä mukaisesti kaikki kaupat ja pienet putiikit, joista suurin osa on vaate-, kenkä- ja laukkukauppoja. Vaatekaupat myyvät todella hienoja ja tyylikkäitä vaatteita, on ollut vaikeaa löytää esimerkiksi toppia, jossa ei olisi kimalletta/tekstiä/kirjailuja/yms. Kadulta löytyy myös kauppoja, joissa myydään kaikkea maan ja taivaan väliltä. Lisäksi kaupungin toinen supermarketti, meidän vakiokauppamme Supermercado La Matagalpa, on tämän kadun varrella, kuten myös toinen tavarataloista (Yelba). Toinen supermarketti Palí, joka on hieman halvempi, sekä tavaratalo Mi Favoritas sijaitsevat Parque Morazánin takana kauempana.

Kaupoista saa melko hyvin kaiken tarvitsemansa, mutta välillä jotkin tuotteet ovat totaalisen loppu. Olemme jo oppineet, että maustamatonta jugurttia kannattaa ostaa silloin kun sitä on, sillä huomenna sitä ei välttämättä saa. Oikeastaan ainut asia, mitä tällä hetkellä kaipaisimme, mutta emme tiedä saako sitä täältä, on rahavyö reissuja varten. Jos emme löydä sellaista, ompelemme sitten itse.

Banaaneita, papaijoita, meloneja, appelsiineja, omenoita, mandariineja ja tietenkin henkilökohtaisia suosikkejani ananaksia saa ostettua suoraan kadulta. Omenat ovat aivan törkeän kalliita, mutta esimerkiksi banaanit ovat halpoja. Papaijat ovat vaaaaaaaltavan isoja, mutta melko halpoja kuitenkin. Tulee tosiaan ostettua ananas joka toinen päivä, suurin osa myyjistä tuntee minut jo!

Toisella pääkadulla, pankkikadulla Avenida Dr Bartolomé Martinezilla on tietenkin kaikki pankit. Rahan nostaminen pankkiautomaatista on helppoa: voi valita, nostaako dollareita vai cordobia. 4000 cordoban nostamisesta menee joku 5 euroa maksua.

Pankkien ja kauppojen lisäksi kaupungista löytyy noin miljoona internetpaikkaa ja apteekkia. Apteekeista saa aika paljon kaikkea sellaista, mihin Suomessa tarvittaisiin resepti. Internetpaikat taas ovat laadultaan hyvin vaihtelevia. Toisissa on niin hidas yhteys, että allekirjoittaneelta menee hetkessä hedores, kun taas suosikkipaikassani saan oman koneen verkkoon ja yhteys toimii moitteettomasti. Paikka on vieläpä lähellä meitä!

Kivoja kahviloitakin löytyy, joista varmasti mainittavan arvoisia ovat Café Latino (siellä on langaton verkko!), josta saa erikoiskahveja sekä ihania pirtelöitä. Belen -kahvilaketjulla on kolme kahvilaa, joista voi ostaa suolaisia tai makeita herkkuja. Kahvi maksaa jotain 5 cordobaa, mikä on 18 senttiä... Yksi kivannäköinen paikka, Mushmanni, on lähellä meitä. Sieltä voi ostaa erilaisia leipomotuotteita myös mukaan. Emme ole siellä vielä käyneet.

Kaupungin läpi virtaa joki, Río Grande de Matagalpa, joka on tällä hetkellä kaikkea muuta kuin Grande: pieni, haiseva vesijuova siellä vain lorisee. Joenpohja on täynnä kaikkea roskaa, niin kuin muutkin paikat täällä. Sadekaudella joessa on luonnollisestikin enemmän vettä, ja se tulvii kovimpien sateiden aikana. Viimeisin tulva oli jättänyt useita kodittomaksi.


Matagalpasta matkustaminen muualle Nicaraguaan on melko hankalaa näin suomalaisesta näkökulmasta katsottuna: useimmiten joutuu matkaamaan ensimmäiseksi Managuaan 130km päähän, josta täytyy ottaa jatkoyhteys. Matkoihin menee busseilla paljon, paljon enemmän aikaa, mitä samaan matkaan menisi Suomessa. Nämä bussit ja tiet, tiedättehän... Terkkuja vaan Pelle Miljoonalle ja sen Expressbusseilleen! Harjoittelun aikana on hankalaa lähteä kauemmas, koska perjantaina ei yleensä ehdi enää mihinkään bussiin ja yhden yön reissu saattaa olla melko turhauttava. Lomaa odotellessa...